Nyt saan oikein ilolla ja kunnialla päivittää meidän blogiin, Kichin siskon Yokon kuulumisia!! Maija-siskoni ja Yoko osallistuivat eilen elämänsä ensimmäisiin tokokisoihin Porissa, jossa tuomaroi Ilkka Sten. Hienoin tuloksin!! ALO1 180p. KP! Sij. 5/21! Olipahan debytointi kisamaailmassa heillä! Loistava koirakko, joilla edessään upea ura tokossa ja varmasti muissakin lajeissa. ONNEA!!
Meidän vaatimattomia tokoilu-uutisia perään ;)
Eilen oli Buugan ohjatut treenit, jotka olivat varsinaiset tehotreenit!
Ensiksi seuraamista, jossa emäntä sai valtavan suuren huomautuksen vauhdista! Minne mulla oikeen on kiire siinä? HETI ku hiljensin vauhtia, Buugan kontakti parani asteella ja seuruu paikka loksahti täsmälleen oikeaan kohtaan! KOTILÄKSYNÄ vauhti!
Liikkeestä jääviä tahkottiin ja maahanmeno saikin varmistusta ja emäntä yhden kikan, jolla siihen paikkamakuusen tulee ns "rauha". Eli Buuga malttaa ollaa asennossa, johon läsähtää :D Seis-jäävä, joka onkin meillä se hankalin... No siihenkin saatiin pari hyvää treenitapaa joita äsken parkkipaikalla treenattiin ja hyvin onnistu! Jatketaan siis sitä..
Nouto!!! Tämä onkin meille uusi tuttavuus, jota nyt viime ja sitä edellisissä treeneissä tehtiin. Kyllähän Buuga lelut ja kepit käskystä tuo, mutta tuo kapula oli iha uutta meille. Alkuun vaan tutustuttiin kapulaan niin että koira innostui siitä. Sitten laskin kapulan maahan ja käskin Buugan nostamaan sen minulle. Ja Buugahan nosti. Otti oikeasta kohdasta kiinni ja antoi kapulan minulle. Tätä toistettiin muutama kerta, jonka jälkeen aloin heittämään kapulaa pidemmälle ja käskin hakemaan sen. Ja Buugahan haki. Hienoa! Eilen vielä saatiin siihe lisättyä se istuminen minun eteen ennenkuin otan kapulan Buugalta.! Noudosta Buuga tykkää ;) Pitää käydä ostamassa pari omaa kapulaa!
Mutta aivan paras mieli äsken, kun otin molempien kanssa yhteisen paikkamakuun! Tytöt vierekkäin makaamaan ja paikka. Itse kävelin poispäin ja laskin hiljaa mielessäni eka 30s ja sitten 1min. Molemmat kauniisti, samassa, oikeassa asennossa, hiljaa ja rauhassa :) <3 Kyllä tuli iloinen emäntä!! Buuga ei äännähtänyt kertaakaan! Pitääpä useammin laittaa tytöt yhteiseen paikkamakuuseen, kerran ne noin hyvin sen yhdes osaa ;) Pääsen palkkaamaan oikeista suorituksista.
Ei muuta tällä kertaa! :)
maanantai 12. maaliskuuta 2012
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Missä mennään...
Nii missä? siis treeneissä... Hmm. Katotaas:
Buugan paikkamakuu tarvii nyt treeniä, sillä piippausta on alkanut ilmaantumaan. Buugahan on paimen, jota ei tarvitse koskaan treenaamiseen hetsata! Ekasta käskystä lähtien tekemisen vire on huipussaan. Sitte tollainen tylsä paikallaolo liike on meillä treenauksen alla. Lyhyitä hiljaisia paikkamakuita haetaan! :D
Seuraaminen on Buugalla hyvää, se pitää kontaktia ja seuraa lähellä! Sitä vahvistetaan.
Luoksetulo, no se paikallaolo! Samahomma kun paikkamakuussa. Luokse tulee hyvällä vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Vahvistetaan!
Liikkeestä maahan on Buugalla parempi ku seisomaan jääminen. Niitä treenataan lissäälissää!
Hyppy, se liikkellee lähtö, siihe varmuus, että lähtee sillä ekalla käskyllä! Jää seisomaan hyvin aidan toiselle puolelle.
Kichin paikkamakuu on täysin päinvastainen ku Buugalla. Siinä on rauhaa ja hiljaisuutta. treeneissä pysy paikoillaa vaikka molemmilta puolilta koirat nousi ja lähti haahuilee. Hyvä Kichi!
Seuraaminen, Hmm. Kichillä on hyvä kontakti, parempi ku Buugalla! Mutta ne kääntymiset on vielä Kichille auki, ehkä tässä emmäntä vois täsmentää OMALLA olemuksella että nyt käännytään :D
Liikkeestä jäävät on Kichillä vielä alkutekijöissä ;) treeniätreeniä!
Luoksetulo hyvää! Tulee hyvällä vauhdilla, mutta terävöitetää vielä oikeaa paikkaa.
Hyppy? Hihi! :D
Siis yhteenvetona: Koirat on hyviä ja oppivat nopsaa, tää emäntä on se mikä aloittelijamaisuudellaan hidastaa tätä menoa. Tärkeintä kuitenki että meillä kaikilla on aina kivaa ku yhdessä tehdää! ja Kivaahan on!
P.s. Ei vieläkää sitä kuvapläjäystä. Häpeän!
P.p.s odottelemme Buugan viidensiä juoksuja saapuvaksi, on niitä merkkejä ilmassa. shh!
Buugan paikkamakuu tarvii nyt treeniä, sillä piippausta on alkanut ilmaantumaan. Buugahan on paimen, jota ei tarvitse koskaan treenaamiseen hetsata! Ekasta käskystä lähtien tekemisen vire on huipussaan. Sitte tollainen tylsä paikallaolo liike on meillä treenauksen alla. Lyhyitä hiljaisia paikkamakuita haetaan! :D
Seuraaminen on Buugalla hyvää, se pitää kontaktia ja seuraa lähellä! Sitä vahvistetaan.
Luoksetulo, no se paikallaolo! Samahomma kun paikkamakuussa. Luokse tulee hyvällä vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Vahvistetaan!
Liikkeestä maahan on Buugalla parempi ku seisomaan jääminen. Niitä treenataan lissäälissää!
Hyppy, se liikkellee lähtö, siihe varmuus, että lähtee sillä ekalla käskyllä! Jää seisomaan hyvin aidan toiselle puolelle.
Kichin paikkamakuu on täysin päinvastainen ku Buugalla. Siinä on rauhaa ja hiljaisuutta. treeneissä pysy paikoillaa vaikka molemmilta puolilta koirat nousi ja lähti haahuilee. Hyvä Kichi!
Seuraaminen, Hmm. Kichillä on hyvä kontakti, parempi ku Buugalla! Mutta ne kääntymiset on vielä Kichille auki, ehkä tässä emmäntä vois täsmentää OMALLA olemuksella että nyt käännytään :D
Liikkeestä jäävät on Kichillä vielä alkutekijöissä ;) treeniätreeniä!
Luoksetulo hyvää! Tulee hyvällä vauhdilla, mutta terävöitetää vielä oikeaa paikkaa.
Hyppy? Hihi! :D
Siis yhteenvetona: Koirat on hyviä ja oppivat nopsaa, tää emäntä on se mikä aloittelijamaisuudellaan hidastaa tätä menoa. Tärkeintä kuitenki että meillä kaikilla on aina kivaa ku yhdessä tehdää! ja Kivaahan on!
P.s. Ei vieläkää sitä kuvapläjäystä. Häpeän!
P.p.s odottelemme Buugan viidensiä juoksuja saapuvaksi, on niitä merkkejä ilmassa. shh!
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Huh mikä talvi!!
Käytännössä koko helmikuu on mennyt emännän sairastellessa, millo flunssaa, vatsatautia ja keuhkoputkentulehdusta. Tämä viikko oli ensimmäin terve viikko.
No, tammikuussa aloitettiin kuitenkin toko, molempien koirien kanssa. Buuga ja Kichi treenaa omissa ryhmissä, sillä ovat vähän eri tasoisia ja emäntä haluaa rauhassa keskittyä aina toiseen koiraan.
Molempien kanssa on tapahtunut suurta kehitystä parempaan! Nyt ikävän sairastelun vuoksi jäi muutamat treenit molemmilta väliin, mutta onneks kunto taas riittää kunnon kotiläksyihin ja treeneihin.
Buuga ja Kichi ovat kovin erilaisia oppijoita. Kichi on hiljainen ja jaksaa tehdä toistoja, mutta se mielellään menee sieltä missä aita on matalin :D Kichin kanssa oikea ajoitus ja palkkaus on kaiken AjaO!
Buuga sen sijaan on todella tarkka tekijä, mutta maltti olisi valttia! Liikkeissä Buuga on hiljaa, ei piippaa eikä ölise. mutta pienenkin tauon koittaessa, alkaa vieno vikinä, joka selvästi vaatii emäntää jatkamaan liikkeiden treenausta. Tottelee ku komentaa, mutta tosiaan neiti sais malttaa vähä enempi, vaikka se treenaus onkin aina yhtä kivaa! Buuga on siitä mahtitapaus, ettei sitä tarvitse erikoisemmin hetsata ja motivoida, sillä se tekee AINA täysiä.
Kaiken kaikkiaan tokossa on parasta se, että näkee kuinka hyvälle mielelle koira tulee yhteisesrä tekemisestä, kyllä noi paimenet on sitte parhaita, ku ne tahtoo tehä mulle ja mun kaa :) Ja harvoinpa on emmännällä huono mieli kotiin lähtiessä ;)
Seuraavaan postaukseen lupaan kuvia! Jeah!
No, tammikuussa aloitettiin kuitenkin toko, molempien koirien kanssa. Buuga ja Kichi treenaa omissa ryhmissä, sillä ovat vähän eri tasoisia ja emäntä haluaa rauhassa keskittyä aina toiseen koiraan.
Molempien kanssa on tapahtunut suurta kehitystä parempaan! Nyt ikävän sairastelun vuoksi jäi muutamat treenit molemmilta väliin, mutta onneks kunto taas riittää kunnon kotiläksyihin ja treeneihin.
Buuga ja Kichi ovat kovin erilaisia oppijoita. Kichi on hiljainen ja jaksaa tehdä toistoja, mutta se mielellään menee sieltä missä aita on matalin :D Kichin kanssa oikea ajoitus ja palkkaus on kaiken AjaO!
Buuga sen sijaan on todella tarkka tekijä, mutta maltti olisi valttia! Liikkeissä Buuga on hiljaa, ei piippaa eikä ölise. mutta pienenkin tauon koittaessa, alkaa vieno vikinä, joka selvästi vaatii emäntää jatkamaan liikkeiden treenausta. Tottelee ku komentaa, mutta tosiaan neiti sais malttaa vähä enempi, vaikka se treenaus onkin aina yhtä kivaa! Buuga on siitä mahtitapaus, ettei sitä tarvitse erikoisemmin hetsata ja motivoida, sillä se tekee AINA täysiä.
Kaiken kaikkiaan tokossa on parasta se, että näkee kuinka hyvälle mielelle koira tulee yhteisesrä tekemisestä, kyllä noi paimenet on sitte parhaita, ku ne tahtoo tehä mulle ja mun kaa :) Ja harvoinpa on emmännällä huono mieli kotiin lähtiessä ;)
Seuraavaan postaukseen lupaan kuvia! Jeah!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)